Mitä, jos minkään ei tarvitse muuttua?

Coachausta runollisesti virittyen

Suhtaudun intohimoisesti siihen, että voimme luoda tiloja, jossa tulemme myötätuntoisesti kohdatuksi ja suorittamiseen tottuneet osamme saavat hetken levätä. Tila, jossa minnekkään ei tarvitse mennä, eikä minkään tarvitse muuttua on paradoksaalisesti juuri se tila, jossa muutos on mahdollista.

Rakensimme kovan yhteiskunnan, joka edellyttää suorittamista, saavuttamista ja tahdonvoimalla eteenpäin puskemista. Kaikkea mitataan teknologisen virittäytymisen kautta. Olemisemme on pyrkiä tuottamaan ja toiset ovat resursseja meille. Maailma on jotain, mitä pitää yrittää hallita.

Meille muodostuu sisäisiä kriitikoita, jotka haukkuvat meitä äänekkäästi siitä, että emme ole suorittaneet tarpeeksi. Emme ole pysyneet ruokavalio- ja kuntoilutavoitteessa, emmekä tavoitelleet uraa tarpeeksi hanakasti. Ehkä menneet valinnat nousevat toistuvasti kriitikon soimauslistalle.

Kriitikkoa on raskasta kuunnella, varsinkin maailmassa, joka muuttuu jatkuvasti kuormittavammaksi. Siksi turruttajaosat välillä ottavat vallan. Ne painavat mutea ja löytävät keinoja hiljentää kriitikon esimerkiksi uppoamalla älypuhelimelle tai johonkin muuhun passivoivaan.

Siitä kriitikko saa taas kritisoimisen aihetta ja olemme taas samassa itseämme alaspainavassa kierteessä.

Radikaalia on sanoa, että kaikki meissä on hyvää, totta ja kaunista. Mitä jos näkisimme kaiken teknologisen virittäytymisen sijaan poeettisen virittäytymisen kautta, jossa sallimme maailman tulla esiin omalla tavallaan? Antaisimme olemisen avautumisen rytmin olla oppaanamme. Kuuntelisimme avoimesti ja näkisimme kaiken ei-optimoituna mysteerinä.

Entä jos valitsemmekin mennä uteliaisuudella ja myötätunnolla kaikkia osiamme kohti? Voi olla, että kriitikkomme ehkä haluaa suojella meitä epäonnistumisella, mutta tekee sitä vain rajuin ottein.

Olemme kompleksisia systeemejä, jossa jumien avautumiset ja hiljaiset muutokset tapahtuvat eri osien vuorovaikutuksessa. Itsevarmuutta on uskaltaa olla totta sille, mitä itsessä tapahtuu ja luottaa omaan kokemukseen. Jos kyky omiin tunteisiin luottamiseen ja intuition kuuntelemiseen ei saanut tukea lapsuudesta, sitä voi vahvistaa. Kehomme puhuu meille paljon, jos opimme sitä kuuntelemaan.

Minä ryhdyin sijaisvanhemmaksi viime syksynä. Minussa myllersi isoja tunteita, kaikkea ristiriitaista ja raskasta, josta en osannut itse saada kiinni. Otin poeettiseen virittäytyneisyyteen keskittyvää coachaus omaksi "työnohjauksekseni", koska minua resonoi tila, jossa asiat saavat kuoriutua itsestään. Koin, että siinä myötätuntoisessa tavassa kuunnella omaa kehoa oli jotain niin arvokasta, että halusin opiskella saman coachauspolun itsekin.

Tarjoan nyt tällaista coachausta lahjatalousperiaatteella, voit siis maksaa oman taloustilanteen mukaan. Varaa aika ilmaiseen tutustumiscoachaukseen täältä.